Kiinni jääminen

Niinpä se sitten tapahtui. Kiinni jääminen!

Tähän meni yllättävän kauan, sillä lähes vuoden kerkesin kirjoittaa blogia, ennen kuin mieheni päätyi lukemaan tekstejäni.

Pari päivää edellisen postauksen jälkeen sain kesken päivää mieheltäni tekstiviestin, jossa hivenen pahaenteisesti luki, että meidän on syytä keskustella tästä yhteisestä harrastuksestamme vakavasti.

Töiden jälkeen asia sitten selvisi. Mieheni ei ole mikään blogilukutoukka, mutta hän oli päätynyt erään foorumin kautta klikkaamaan blogini sivuille ja tunnistanut hetkessä tapahtumat tutuiksi. Siitäkin huolimatta, että olen varmasti eri tilanteissa muovannut vaikkapa kerrostalon pihamaisemaa eri tunnelmaiseksi sanoissani tai muuntanut päivämääriä joissain tilanteissa niin, että niistä ei saisi liikaa kiinni.

Kuitenkin erityisesti mökkikohtaus ja tämä parin luona vierailu oli soittanut heti kelloja.

Blogikirjoitteluni herätti yllättäen pienen kriisin parisuhteessamme, siitä huolimatta, että varsin avoimesti olemme muutoin vieneet asioita eteenpäin. Itse olin suunnitellut, että tämä blogi ja sen julkistaminen sopivassa hetkessä olisi hänelle olisi se "piste iin päälle" siinä kuinka hän on Aisuri ja minä olen narttu, hottis tai jotain sinne päin. Tilanne kuitenkin kääntyi toisinpäin. Asetelmasta huolimatta mieheni oli minulle syystäkin hyvin kiukkuinen. Ymmärsin vasta keskustelujemme jälkeen, että vaikka en ollut paljastanut hänestä, enkä meistä mitään julkista, olin tavallaan loukannut hänen oikeuttaan yksityisyyteensä.

Nyt kaikki on kuitenkin sovittu ja asiat enemmän kuin paremmin. Hänkin ymmärsi hyvin ne lähtökohdat, joita olin tavoitellut. Virheitä tehdään ja virheistä opitaan. Tyhmä se joka ne toistaa.

Nyt olen joutunut aika paljon miettimään tulokulmaa, että miten kirjoitan tätä blogia jatkossa vai kirjoitanko ollenkaan. Tiedän, että mieheni lukee nämä jutut ja se sai minut arpomaan kirjoittamisen kanssa. Olen kuitenkin päättänyt, että kirjoitan asioista entiseen malliin.

Lisäksi tiedän ja monet kommentit ovat osoittaneet, että moni haluaisi saada yhteyden mieheeni jonkinlaisen vertaistuen tiimoilta. Olen pyytänyt miestäni jopa tulemaan blogiini kommentoimaan asioita ja kokemiaan juttuja. Hän ei vastannut myöntävästi, vaan sanoi, että katsotaan. Bloggariksi ei kuulemma ikinä ala.

Kokemuksesta tiedän muru, että se "katsotaan" oli myöntävä vastaus. :-)

Avaan siis erillisen palstan seuraavaan osioon, eli Kyssärit Aksulle! Kommentteihin voitte laittaa mieltä kiinnostavia asioita/ehdotuksia  miehelleni.

Ja kiitos rakkaani ymmärryksestäsi ja avoimesta suhtautumisestasi koko maailmaan. Olet rakas.

t. Janita

Ps. Lupasin kommentoida miten koin tyttörakkauden. Koin sen kauniina, hellänä ja kivana kokemuksena. Voin olla mukana joku toinenkin kerta (en ole ollut tapahtuneen jälkeen), mutta ihanasti seisova kalu saa minut todella kiimaiseksi yhä uudelleen ja uudelleen. Sen verran fiilistelen asiaa, että aina joskus sekstaillessani mieheni kanssa puen päälleni tämän hameen.

Ps2. Pienen kinastelun jälkeen mieheni kertoi lukeneensa tämän kirjoitukseni yhä uudelleen ja uudelleen, koska se oli kuulemma upea viikonloppu. Olen samaa mieltä.