Palataan ajassa kevääseen

Palaan aikaan Sain ensimmäisen kerran vierasta ja erityisesti sunnuntaina-kotona-naituna-ja-nautittuna jutun jälki-osioon.

Maanantai meni varsin iloisissa merkeissä töissä. Yllättäen, en tuntenut mitään sen kummempia tunnontuskia viikonloppuun liittyen. Toisaalta monet työkavereiden sanat kahvitunnilla saivat painokkaampia merkityksiä kuin normaalisti. Tilanne liittyi siihen, kun kysyin hetki sitten eronneen n. kolmekymppisen miehen viikonlopusta viattomasti kahvitunnilla: "Miten "matin" viikonloppu?"
Vastaus yllätti ja sai minut hetkeksi täysin epäluuloiseksi, että olenko kärähtänyt. Hän nimittäin totesi, että iski baarista kyltymättönän keski-ikäisen rouvan ja pani sitä koko viikonlopun.....

Klurps! Oliko tuo vihjailua? Tiesikö hän jotain? Onneksi tämä "matti" sitten jatkoi, että no ei todellakaan. Ei kuulemma tylsempää viikonloppua ole ollut vuosiin. Onneksi samassa tajusin, tuon hänen huumorintajunsa. Se oli yleisestikin juuri tuollaista, puoli hervotonta. Normi asiakaspalvelutilanteissa hän on tosi hyvä ja kohtelias, mutta kahvitunnilla juttu lentää levottomana.
Juttu jatkui läsnäolijoiden osalta levottomana ja itse ajattelin, että "Kunpa arvaisitte mitä minä tein..."

Kotiin päästyäni oli vuorossa perheen ruokkimista, silitystä ja sen sellaista yleistä kodin hoitoa. Mies tulisi kotiin vasta myöhään illalla. Paloin halusta päästä kertomaan tuosta kahvituntikommelluksesta hänelle.

Olin kotona jo vällyjen alla, kun mieheni saapui kotiin. Näin olemuksesta ja käytöksestä, että kaikki ei ollut kunnossa. Pelotti, että oliko tuo viikonlopun kokeilu pilannut jotain väliltämme. Miksi hän oli kuin myrskyn merkki... tai ehkä ennemminkin poissa oleva.

En noussut vuoteesta, jäin odottamaan. Mies tuli pikaisen iltapalan ja peseytymisen jälkeen viereeni.
Päätin tarttua heti asiaan ja kysyin, että "Onko joku vialla, mikä hätänä. Harmittaako viikonloppu?"
Mies kielsi minkään olevan pielessä.

Kysyin, saako tulla lusikkaan ja latauduin hänen selkäänsä vasten. "Kerro nyt, mikä hätänä?", kysyin.
"Harmittaa", hän vastasi. "Mikä?", kysyin lämpimästi ja luottamusta herättäen. "Kerro!".

Mieheni oli vaivautunut, mutta avautui hetken kuluttua. Hän kertoi, että on pettynyt itseensä. Hän oli luvannut, että ei aio laueta ennen kuin kuukautiseni on ohi ja pääsee ns. nuolemaan minua vieraan jäljiltä, mutta hän ei ollut pystynyt mitenkään pidättäytymään. Eilinen seisokki oli ollut huumaava ja tunne oli jatkunut töissä  suorastaan tuskallisena. Päivällä oli tullut Pekalta kiitosviesti viikonlopusta ja sekin oli saanut hänet aivan kiimaiseksi. Homma oli sitten ratkennut siihen, että iltapäivän kokousten välissä hän oli tyydyttänyt itseään työpaikan vessassa.

Nyt  hän oli niin pettynyt itseensä, että miten upeaa olisi ollut jos olisi pystynyt siirtämään oman tarpeensa tyydyttämistä lupaamaansa hetkeen. Kaikesta näki, että hän oli aidosti pettynyt itseensä.

Vähättelin tapahtunutta, enkä edes ymmärtänyt, että mitä väliä tuolla kaikella oli. Olen minäkin dildoillut monet kerrat itsekseni.

Nukahdin, mutta mieheni oli valvonut vieressäni pitkään, tällä kertaa hän ei ollut kuumana seisottamassa kyrpäänsä vaan ennemminkin hän valvoi harmistuneena siitä, että menetti ainutlaatuisen mahdollisuuden pidättäytyä.

Seuraavana päivänä mieheni ratkaisi asian lopullisesti. Siitä lisää seuraavassa postauksessa.

t. Janita

Ps. Arvatkaapa, kuka viettää halloweeniä oman ja kahden vieraan miehen kanssa ensi lauantaina luksusmökissä. Loppuillan asuste tulee olemaan tämä!